Ensimmäisestä kotiturnauksesta oli vierähtänyt jo parisen viikkoa ja oli aika suunnata vastavuoroisesti Jyväskylään. Toki nyt oli kyseessä SM-karsintasarja ja vastustajina HoNsU, sekä Äänekosken Huima. Tämä tiesi todella kovia koitoksia C-pojat Whitelle.
Aamulla oli aikainen herätys, koska linja-auto starttasi asemalta jo kello 06:00 Helsingin aikaa. Näkyvillä oli kellonaikaan ja ilmaan nähden pirteitä kasvoja. Sää antoi nimittäin oman vinkkinsä alkavaan talveen. Pientä sade-räntätihkua vaakatasossa mustaakin mustemmassa asfaltissa.
Jyväskylään väsymystä uhmaten suuntasi seuraava joukkio.
Vasemmalta: Johannes Siekkinen, Miro Koskela, Valtteri Haapalainen, Veeti Niittyvuopio (RONMKY), Daniel Lepistö, Matias Märsynaho, LePhong Dang, Viljami Valkama, Nestori Tuikka. Matiaksen edessä seisoo kisareissulle lähtenyt mikropoika Nikolas Lepistö
Ensimmäinen ottelu odotti poikia Kypärämäen koululla Huimaa vastaan. Huiman tiedettiin olevan kova joukkue jo ennestään ja nyt siitä lähdettiin ottamaan selvää.
Ottelu alkoi todella takkuisesti lähes jokaisen pojan kohdalla. Tuntui että kaikki mitä oli opeteltu, oli jätetty jonnekin 4-tien varteen odottamaan kotimatkaa. Alun nihkeydestä huolimatta tilanne oli ensimmäisen jakson päättyessä vain 24-17 Huimalle.
Toinen jakso alkoi jopa vieläkin nihkeämmin pelillisesti, mutta uskoa vielä mahdollisesta piristymisestä toki oli. Peli oli tässä vaiheessa ehtinyt 46-35 tilanteeseen Huiman johtaessa.
Kolmannen jakson alussa oli ehkä viitteitä jo uudesta tulemisesta ja pelillisen ilmeen muuttumisesta siihen tuttuun c-pojat white rytmiin. Palloa liikutettiin ja viisikko piti pelin elossa. Tämän jakson lopussa alkoi jälleen pikkuisen tempo laskemaan ja peli oli 64-54. Pojat kävivät jo 7 pisteen päässä parhaillaan ja eräkin meni lopulta pojille 18-19.
Neljäs jakso kaiken muuttaa voi, vai voiko? Alun ensimmäisten minuuttien jälkeen kävi selväksi, että pitää yritää ottaa niitä oppeja pelistä mitä oli enää otettavissa. Neljännen jakson pisteet 29-4 ei kerro ehkä ihan kaikkea, mutta on kuitenkin suuntaa antavat numerot. Loppunumerot 93-58 Huimalle. Loppunumeroista huolimatta harmitukseksi jää myös se, että ottelu olisi ollut täysin voitettavissa omalla normaalilla hyvällä pelillä. Nyt se hyvä peli vaihtui huonoimpaan peliin yli vuoteen. Tästä todella pienellä valmistautumisella toiseen kovaan peliin HoNsUn parhaimmistoa vastaan, joka oli vielä vahvistanut rivejään SäyRin parilla lainapojalla.
HoNsUa vastaan ei ollut helppo lähteä edellisen surkean Huima pelin jälkeen. Poikien ei kuitenkaan auttanut kuin ottaa härkää sarvista ja alkaa pelaamaan. Löytää takaisin se iloinen peli, jossa pallo liikkuu pojalta toiselle rollaten korille tai händlärin kautta komealla kaaripelillä sukan heilahdukseen.
Ensimmäinen jakso HoNsUa vastaan oli osoitus paremmasta ja olihan kuitenkin kyseessä äärimmäisen virittynyt joukkue vahvistuksineen vastassa. Numerot 12-24 ei ehkä ihan kokonaisuutta kerro ilmeestä, mutta tässä oltiin jo lähellä sitä omaa Ynnin c-pojat white joukkuetta. Toinen jakso painui oikeastaan ensimmäisen kopiona ja oltiin melkein siellä missä pitäisikin olla. Numerot kahden jakson jälkeen puoliajalla 23-45.
Saavuttaako pojat maksimisuorituksen?
Kolmas jakso antoi sen näyn mikä oli Huima pelissä läsnä kokoaika. Palattiin pikkuisen pelillisesti taaksepäin ja ei uskallettu pelata omilla vahvuuksilla, eikä fyysisesti. Kolmannen jakson lukemat raskaat 6-28 ja peli tässä vaiheessa 29-73.
Neljäs jakso oli taas parempaa pelaamista pojilta herättelyiden myötä, vaikkei se enää peliä varsinaisesti muuttanutkaan. Neljännen jakson pisteet menivät jo jälleen oikeaan suuntaan 17-27 ja antoi lopputulokseksi 46-100.
Neljäs jakso oli kuitenkin pojilta jo oikeiden asioiden tekemistä kentällä ja hyvää koripalloa. Tämä jätti katastrofialun (Huima) jälkeen valmentaja Valkamallekin hyvän maun suuhun häviöstä huolimatta. Valmentaja Valkaman sanoin kehityksellisestä näkökulmasta, ”on parempi hävitä peli hyvällä ilmeellä ja hyvillä pelillisillä asioilla, kuin voittaa peli räkäpelillä ja huonolla pelillisellä ilmeellä.”
Poikien kotimatka Palokan ABC:n kautta kohti Oulua alkoi siis kuitenkin jokin positiivinen palanen hampaankolossa. Ehkä joskus vain pitää ottaa askel taaksepäin mennäkseen hypyn eteenpäin.
Tästä alkoikin sitten 4 viikon peräkkäisten turnausten jakso. Viikon päästä olisi pojilla jälleen keskisen 2-divisioonan ottelut Korikobria (Lapua) ja SäyRiä vastaan Lapun yläasteella.
Terveisin
C-Pojat White Joukkueenjohtaja