Kaksi päivää, yli 15h autossa matkustamista, yli 1100 matkustuskilometriä, yksi hotelliyö, kaksi korispeliä… Siinä vähän faktaa AB-tyttöjen 18.-19.11. pelimatkasta Uumajaan ja Skellefteåån. AB-tyttöjen pelit siis jatkuivat sunnuntaina 19.11. kahdella vieraspelillä. Aamulla oli peli Uumajan NMKY:tä vastaan ja iltapäivällä kamppailtiin Skellefteån NMKY:tä vastaan.

Uumajaan on Oulusta reippaat 500 km, joten matkaan lähdettiin lauantaina puolen päivän aikaan. Matkassa oltiin 10 pelaajan kokoonpanolla: Maija, Pieta, Henriikka, Amanda, Meri, Gresa, Anni, Jenni-Kaisa, Yuka ja Sofia. Kuskihommista vastasivat Pekka ja Mika P. Valmennusvastuussa oli Mika L.

Uumajaan ja hotelli Björkeniin joukkueen kanssa selvittiin lauantai-iltana n. 18.30 Ruotsin aikaa. Tämän jälkeen oli ohjelmassa illallinen. Kun vatsat oli saatu täyteen, niin oli aikaa pienelle illanvietolle. Joukkueen kanssa pelattiin Lännennopeinta ja pidettiin koripalloaiheinen tietokilpailu. Lopuksi myös suunnattiin ajatuksia sunnuntaina edessä odottaviin otteluihin.

Sunnuntaina aamuna ensimmäinen ottelu Uumajan NMKY:tä vastaan oli jo klo 10.00, joten puolikahdeksan maissa kaikkien piti kaivautua ylös pehkuista ja suunnata aamupalalle. Hiukan yhdeksän jälkeen oltiin jo pelipaikalla.

UUMAJA -OTTELU

Uumaja tiedettiin ennakkoon todella kovaksi vastustajaksi. Joukkue pelaa myös paikallista naisten II-divisioonaa ja pyrkii kovasti nousemaan I-divisioonaan kauden päätteeksi. Valmentajan mukaan joukkue harjoittelee kovaa ja paljon. Kun vielä Uumajana Namikan pelaajat olivat pääosin 1999-2000 syntyneitä, eli 1-2 vuotta vanhempia kuin meidän tytöt, niin todella kova testi oli edessä.

Me päästiin otteluun ihan kivasti sisään ja ensimmäinen jakso kiusattiin vastustajaa todella hyvin. Jo ensimmäinen jakso näytti, mitä oli luvassa. Äärimmäisen fyysistä ja kovaa kamppailua molemmissa päissä. Tempo oli myös kova. Ensimmäinen jakso kotijoukkueelle 15-9. Tämän jälkeen vastustaja kuitenkin meni menojaan. Uumaja alkoi osua niissä puolimatkan ja kolmen pisteen heitoissa, mitkä vielä ensimmäisellä jaksolla paukkuivat rautoihin. Lisäksi pystyivät vielä pykälällä lisäämään pelitempoa, jonka seurauksena pääsivät juoksemaan nopeista hyökkäyksistä ja niiden jatkotilanteista koreja. Myös puolustuslevypalloissa meillä oli vaikeuksia fyysisempiä ja vahvempia pelaajia vastaan. Lopputulos Uumajan hyväksi 92-35.

Aikalisä

Meidän joukkueen kunniaksi täytyy kuitenkin sanoa, että emme missään vaiheessa luovuttaneet, vaikka peli oli jo pisteiden valossa hyvissä ajoin ratkennut. Kamppailtiin, väännettiin ja taisteltiin välillä ihan huikealla tavalla, mistä myös vastustajan valmentaja antoi pelin jälkeen tunnustuksen. Vastustaja oli kuitenkin vain sen verran parempi, että tuloksellisesti parempaan ei tänään ollut rahkeita. Kuitenkin tällä tavalla taistelemalla kehitymme ihan varmasti ja olemme jatkossa valmiimpia vastaamaan kovaan peliin. Pitää muistaa, että vielä kahden seuraavan kauden ajan kaikki joukkueemme pelaajat voivat pelata tätä U19 sarjaa.

——-

Ottelun jälkeen vuorossa oli pikainen lounas Uumajan Ikeassa, ruokalistalla siis Ikean lihapullia. Monelle pelaajalle kyseessä oli varmaan reissun jännittävin hetki, kun piti ihan Ruotsin kielellä tehdä tilaus. Mutta hyvinhän se meni, kun kaikki saivat haluamansa ruoka-annoksen! 😉

Ikean lihapullat

Ruokailun jälkeen autojen nokat kohti Skellefteåta. Edessä oli parin tunnin ja vajaan 150 km siirtymä. Se meni pelaajilta pitkälti levon merkeissä ja valmentaja yritti vielä miettiä tavoitteita päivän toiseen otteluun.

SKELLEFTEÅ -OTTELU

Ennakkoarvioiden mukaan Skellefteån NMKY ei ollut ihan samaa tasoa kuin aamun vastustaja. Ottelutulokset tukivat myös tätä käsitystä. Kuitenkin hyvin piti ottelussa pelata, jos halusi ottelusta poistua voittajana.

Emme päässeet ihan toivotulla tavalla otteluun sisälle. Syystä tai toisesta emme olleet ihan valmiita pelaamaan. Ehkä aamun fyysinen ja kovatempoinen peli painoi vielä kintereissä… Alkuhetkiä kuvasi lukuisat pallonmenetykset puolin ja toisin. Myös iso peliareena ja punaiset rajaviivat tuottivat paljon hankaluuksia, kun ei tahdottu kestää pelialueen sisäpuolella. Onni oli, että puolustuspäässä saatiin hyvin stoppeja, niin vastustaja ei päässyt rankaisemaan, niin pahasti pallonmenetyksistä. Toisaalta stoppien jälkeen hyökkäyspäähän siirtyminen oli hidasta tai päättyi pallonmenetykseen, niin omat helpot korit jäivät syntymättä.

Ottelu oli tiukkaa vääntöä alusta loppuun, lähes koko peli mentiin yhden tai korkeintaan kahden korin erolla suuntaan tai toiseen. Tätä kuvaa hyvin kolmen ensimmäisen jakson tulokset (ONMKY ensin mainittuna): 12-11, 14-12 ja 12-16. Viimeiselle jaksolle oli siis luvassa melkoinen trilleri. Siihen lähdettiin vielä hiukan hankalasta tilanteesta, kun joukkueen ykköstakamiehen, Gresan, virhetili tuli täyteen kolmannen jakson aikana.

Gresa upottaa kolkin sivurajapelin päätteeksi

Neljäs jakso kuitenkin näytti, että joukkue halusi todella voittaa pelin. Avainasemassa oli todella kova puolustus. Vastustaja pystyi tehdä vain 8 pistettä viimeisellä jaksolla. Tämä avasi mahdollisuuksia nopeisiin hyökkäyksiin ja kun jalka liikkui nopeammin kuin vastustajalla, niin tuloksena oli helppoja koreja. Helppojen korien lisäksi ottelun ratkaisuhetkiin lukeutuu Maijan kolme minuuttia ennen loppua upottama 3 pisteen heitto. Se siivitti joukkueen kolmen korin karkumatkalle, mistä kotijoukkue ei enää noussut. Näin ensimmäinen vierasvoitto Norrbotten -sarjassa oli tosiasia, viimeinen jakso meidän hyväksi 18-8 ja koko ottelu 56-47. Erityisen ilahduttavaa oli nähdä kuin moni lopulta pystyi kantamaan vastuuta ottelun ratkaisuhetkillä! Vaikka peli ei ollut mitenkään helppo, niin jaksettiin taistella ja haluttiin todella voittaa ottelu!

——

Pelin jälkeen käytiin vielä syömässä ja sen jälkeen ajeltiin osin lumisateen keskellä takaisin Ouluun. Ja joo… olihan paluumatkalla tunnelmaa. Siitä pitivät huolta pikkubussissa matkustaneet pelaajat. Ja ilohan siitä oli nautiskellaPekan kanssa etupenkillä!

Iso kiitos jälleen kaikille tytöille! Iso kiitos myös kuskeina toimineille Pekalla ja Mika P:lle! Kaikin puolin onnistunut reissu takana!

 

Terveisin,

Mika L

Valmentaja