Valmentaja Valkaman ja apuvalmentaja Lehmikankaan kanssa oltiin pähkäilty, että pojat olisi hyvä saada tässä vaiheessa kautta johonkin turnaukseen pelailemaan. Pyöriteltiin turnauksia kuten Ricoh, Lahden turnaus ja sitten AND1 Salossa, jonne valinta lopulta kevään muiden turnausten kannalta valikoitui.
AND1 turnaus oli pojille, kuten koko ryhmälle, uusi kokemus. Tietoa siitä, miten kovia vastuksia oli tulossa vastaan, ei kenelläkään ollut. Kaikkien ajatusten myötä jojo ilmoitti pojat FUN-sarjaan, jossa näytti olevan Raips, Lepy, Ura basket ja Sykki kaltaisia joukkueita. Kova turnaus oli siis odotettavissa.
Turnaukseen startattiin aamuvarhaisella juna-asemalta Oulusta ja kohteena oli ensin Pasilan asema, josta junan vaihto ja nokka kohti Saloa. Junaan hyppäsi seuraavanlainen joukkue: Viljami, Valtteri, Matias, Daniel, Miro, Johannes R, LP, Nestori, Elmo, Roope ja Niilo. Paikan päälle omalla kyydillä tulisi vielä Hemppa Kalajoelta.
Tässä vaiheessa on hyvä todeta myös yksi turnauksenkin mahdollistaneista ja osallistuvasta tahosta, eli Valio Akatemiasta. Oulun NMKY C-pojat White sai Valiolta stipendin talvella ja se antoi myös lisää intoa joukkueen kokonaisvaltaisen urheilullisuuden kehittämiseen. Kiitos Valio Akatemia ja valmentaja Valkama, joka oli osana prosessia.
Saloon päädyttiin sellaisen kevyen 7,5 tunnin matkustamisen jälkeen. Tässä vaiheessa oli hyvä saada jo jalatkin liikenteeseen, koska illalla odotti jo ensimmäinen kova peli. Seurue otti kassit kantoon ja suuntasi kohti Salohallia. Kävelyä toki ei tullut kuin reilut pari kilometriä, mutta sai kropassa aineenvaihdunnankin hyvin liikkeelle. Salossa on muuten yllättävän jyrkkiä mäkiä J .
Salohallille saavuttiin tovin kävelyn jälkeen ja onhan se hieno koripallopyhättö kerta kaikkiaan. Salon palloiluhallin mestaruusliput katossa antavat vielä aimo sysäyksen tunnelmaan. Hetken katselun jälkeen jätimme kassit infon viereen ja lähdimme syömään. Majoituskoulu ja pelikoulu olivat nimittäin aivan eri paikassa kuin Salohalli, jossa taas oli itse ilmoittautuminen kisakansliaan. Ruokailun ja ilmoittautumisien jälkeen seurue sai kyydityksen omalle majoituskoululle, josta saataisiin oma luokka käyttöön. Majoituskoululla ilmoittautumisien ja omien makuupaikkojen löytämisien jälkeen alkoi sitten itse valmistautuminen uuteen ja tuntemattomaan koitokseen.
Illalla ensimmäisessä ottelussa vastaan asettautui uusi tuttavuus LePy. Pojat eivät olleet koskaan ko. joukkuetta vastaan pelanneet, joten lähdettiin vain omilla teemoilla peliä kohti.
LePyä vastaan oli ilmeisesti pojilla ollut todella paljon energiaa taskujen pohjilla, että Oulun juniorit rymisteli jo 3-31 johtoon. Turnauksessa pelattiin poikkeuksellinen peliaika 2X13min tehokkaana. Ensimmäisen jakson päätyttyä peli oli jo 10-38. Toinen jakso alkoi samalla tavalla, mutta pieni hyytyminen tapahtui parin minuutin pelaamisen jälkeen. Tässä vaiheessa LePy sai pelistä pikkuisen kiinni ja alkoi kaventamaan eroa. Lopulta Oulun poikien johto ja pelillinen ilme piti loppuun saakka ja ensimmäisestä ottelusta selvittiin 31-57 voittajina. Erityismainintana Matias Märsynahon komeat pistelukemat 21p. Tästä oli hyvä lähteä turnausbussilla takaisin majoituskoululle keräämään voimia seuraavan päivän pelejä varten.
Aamu alkoi pikkuisen viileämpänä kuin saapumispäivä, jolloin Salossa nurmet lähes vihertivät. Aamupalan jälkeen kerättiin kaikki voima ja energia mukaan turnausbussiin ja matkattiin kohti toista peliä, jossa vastaan asettautui jälleen uusi tuttavuus Feeniks Basketin muodossa.
Koska poikien joukkueen identiteetti ja pelitapa ovat osoittautuneet hyväksi ja voittavaksi tavaksi, niin miksipä siitä luopumaan. Tämä tuntui olevan todella tehokasta, koska pojat ottivat jälleen pohjoisen myräkän päälle kentällä. Ensimmäisillä askeleilla pojat menivät jo 12-0 johtoon, eikä höllennystä ollut odotettavissa ollenkaan. Puoliajalla peli oli jo 32-8 pojille. Oli sanomattakin selvää, että poikien hyvä fiilis näkyi varmasti katsomoon saakka.
Oli kuin toisinto eilisen päivän LePyn pelistä ja poikien niiaus tuli toisella jaksolla kun peliä oli pelattu parisen minuuttia. Feeniks sai melkoisen tsempin päälle ja kiri oli vastustajalla alkanut. Peli oli 38-24 ja Feeniks saanut 0-14 pisteputken. Aikalisä oli paikallaan ja tämä tuotti tarvittavan hengähdyksen ja ryhdin omaan peliin. Lopulta pisteet aikalisän jälkeen kirjattiin 49-28 pojille. Ottelu oli todellakin osoitus siitä, ettei pidä antaa oman pelitavan hajota, vaan pelata sillä loppuun saakka. Joukkueesta kertoi se tosiasia, että paras pistemies Viljami teki 10 pistettä ja loput jakautuivat kahdeksan pelaajan kesken.
Ottelun jälkeen joukkue lähti hyvällä innolla takaisin omalle majoituskoululle syömään ja valmistautumaan kohti päivän toista peliä. Peli alkaisi neljän tunnin päästä, lämmittelyt tästä kolmen tunnin päästä, joten aikaa oli riittävästi.
Turnauksen kolmas ottelu ja viimeinen runkosarjaottelu oli Raision Palloseuraa (Raips) vastaan. Tämäkään joukkue ei ollut ennestään tuttu pojille, joten samalla omalla pelitavalla vain eteenpäin. Olihan se tuottanut tässäkin turnauksessa jo kaksi vahvaa voittoa.
Raipsia vastaan alku ei ollutkaan samanlaista ryminää kuin kahdessa aikaisemmassa ottelussa ja ottelu eteni tiukassa tahdissa aina 6-6 tilanteeseen saakka. Tuossa vaiheessa oltiin kuitenkin jo pelattu puolet ensimmäisestä jaksosta. Alkoiko poikia matka- ja kisaväsymys painamaan vai mistä lie johtui alun kankeus? Se ei enää näkynyt kun pojat saivat jalat jälleen liikkeelle ja pölyt pyyhittyä harteilta pois. Vastustamattomasti pojat eteni puoliajalla lopulta 32-11 johtoon. Tämä johto piti loppuun saakka ja runkosarjan viimeinen peli kirjattiin pojille luvuin 61-26.
Oli aika vetäytyä lepuuttamaan kroppaa ja mieltä kisadiskon kautta seuraavaan päivään. Kisadisko, joka kuuluu turnauksen ohjelmistoon, antaa pojille hyvän mahdollisuuden tutustua muihin pelaajiin ympäri Suomen. Eipä aikaakaan, kun seurue lyöttäytyi Lapuan tyttöjen kanssa samaan. Tämä toki sopii varmasti pojille, kun Lapua on yksi paikkakunta jota vastaan pojat joka vuosi paljon pelaa. Kevätkaudellakin siellä pari kertaa vieraillaan. Poikien energiasäilöön varmasti tuli jälleen pari joulea lisää käytettäväksi seuraavan päivän peleihin.
Seuraava päivä muodostui sitten jatkopelien päiväksi. Selvää oli vain se, että joukkue oli 4 parhaimman joukossa, mutta mikä lopullinen sijoitus tulisi olemaan kertoisi tämän päivän pelit. Jännitystä toki oli ilmassa, mutta selkeästi näki että tahto päästä loppuun saakka oli valtava. Pojat tiesivät oman potentiaalin, mutta vielä pitäisi kuitenkin nostaa pikkuisen pellistä tasoa ylemmäksi jotta finaalipaikka olisi taskussa. Tässä vaiheessa myös pelikoulu vaihtui ja aikataulu tiukentui entisestään.
Välierään vastustajaksi tuli LouBasket joka oli voittanut kaikki ottelunsa B-lohkosta piste-eroin 178-80. Poikien vastaava oli 167-85. Tiedossa oli siis ehdottomasti kovin ottelu.
Pojat olivat selvästi latautuneet otteluun oikealla tavalla ja se keskittyminen ammennettiin suoraan kentälle pisteiden valossa. LouBasket oli ehkä jopa vähän ihmeissään poikien alusta, sillä iloinen ja vauhdikas peli-ilme näkyi numeroiden valossa 0-9, 3-17… ja aina puoliajalle mennessä 13-36. Ensimmäisellä jaksolla kävi poikien osalta inhottava tapaus, kun Elmolla taittui käsi ja joutui jättämään turnauksen pelillisen osion siihen. Tuohon saakka oltiin päästykin todella pienellä, vain muutamalla paukahtaneella sormella ja parilla puujalalla. Tästä entistä sisuuntuneempana pojat jatkoivat toiselle puoliajalle, ehkä jo pikkuisen finaalikin mielessä. Pelillinen rentous säilyi ja loppulukemat 26-60 eivät jättäneet mitään sattuman varaan. Pojat painelivat kirkkaasti AND1 turnauksen finaaliin. Siellä vastaan sitten asettautui äärimmäisen kova ryhmä Ura Basketin muodossa.
Tässä vaiheessa pojilla oli todella lyhyt valmistautuminen finaaliin. Ottelu loppui kello 13.00 ja finaali alkaisi kello 15.00. Normaalisti finaali olisi alkanut kello 16.00, mutta Oulun poikien juna-aikataulujen vuoksi se ei ollut mahdollista. Tämä järjestely sovittiin kisajärjestäjän kanssa ja siitä iso kiitos myös heille. Tässä parin tunnin sisällä poikien oli siis matkustettava majoituskoululle, otettava kaikki laukut mukaan, syötävä lounas, matkustettava takaisin finaalikoululle. Joten lorvailuun, eikä ylimääräisiin sompaamisiin ollut todellakaan aikaa.
FINAALI. Kauheasti ei lämpöjä tarvinnut poikien enää tässä vaiheessa ottaa, kun miettii miten kovalla aikataululla oltiin edetty tähän saakka. Vastassa oli siis Ura Basket, joka oli edennyt Oulun poikien tavoin voitosta voittoon. Uran alkusarja oli murskaava pistein 243-40. Pitää myös muistaa, että kyseessä on Suomen läntisen alueen kärkijoukkue.
Ottelu oli alun osalta ehkä synkimpiä pitkään aikaan. Ura meni alussa jo todella karusti 19-0 johtoon. Sitten tapahtui jotakin, oliko se vastustajan löysääminen, poikien pelin aggressiivisuuden ja taistelutahdon löytyminen, vai mikä? Peli oli kääntynyt jo tilanteeseen 19-10 jolla myös mentiin puoliajalle.
Toisen erän alku oli samanlainen kuin koko ottelun. Poikien pelillinen ilme jäi pikkuisen vajaaksi ja vastustaja pääsi rokottamaan kovalla prosentilla. Peli oli jälleen venähtänyt lukemiksi 37-10 lyhyessä ajassa. Kuin toisintona ensimmäisestä jaksosta, alkoi poikien armoton kiri. Huolimatta poikien 12 peräkkäisen pisteen sarjasta, meni ottelu lopulta Ura basketille luvuin 37-22. Pojat jättivät kentälle kuitenkin todella positiivisen vireen. Finaali oli melkoista vuoristorataa, mutta lopulta oma liike ja peli-ilme löytyi, vaikka pikkuisen myöhässä. Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin koitoksiin. Huomionarvoinen asia myös sekin, että puolet joukkueen pojista sai turnauksessa kasaan kaksinumeroisen pistelukeman ja jokaiselle kertyi pisteitä.
Finaalin jälkeen olikin jo kiire juna-asemalle. Pojat ehtivät käymään kuitenkin suihkussa ja vaihtaa vaatteet tuoreisiin ennen matkaa. Tässä oli jälleen saatu sovittua turnauksen järjestäjän kanssa kuljetukset viimeisen päälle kohdalleen. Emme olisi ehtineet turnausbussilla juna-asemalle, niin pääsimme neljällä henkilöautolla kaikki suoralla kuljetuksella junalaiturille kisajärjestäjän toimesta. Kiitos Sakke! Erityiskiitokset pitää esittää tässä vaiheessa kisajärjestäjä Sakke Ojalalle, kisakuskeille, valio akatemialle ja ynnin poikien kannattajille, jotka huusivat ja kannustivat poikia yleisössä läpi turnauksen välillä kuin kotipeleissä konsanaan.
Junassa piti viettää ensin reilu tunti, jonka jälkeen oli vaihto jälleen pasilassa. Tuon vaihdoksen jälkeen pystyikin sitten rauhoittumaan reilu kuuden tunnin junamatkalle kohti Oulua hopeamitalit kaulassa.
Oulussa oltiin lopulta puolen yön jälkeen ja matkasta jäi todella positiivinen mieli. Kelpaa valmentajien kehua poikien pelejä ja suorituksia siinä missä poikien kehua valmentajien hyvyyttä. Tästä lähdetään sitten suunnittelemaan kevätkauden pelejä ja tähtäimessä kauden jälkeen JBT turnaus Turussa, jonne asetetaankin rima korkealle. Siitä sitten joskus tulevaisuudessa myöhemmin.
Turnausterveisin
Aapo Lepistö
C-pojat joukkueenjohtaja