On aika aloittaa jälleen uusi kausi hyvinkin tutulla tapahtumalla, Tallink turnauksella Espoon kentillä. Oulusta kohti Espoota starttasi jälleen iso porukka nuoria junioreita taistelemaan mestaruuksista eri sarjoissa. Joukkueita saatiin kasaan jopa seitsemän kappaletta aina minipojista sinne A-poikiin saakka. Tämä loi erittäin mukavan ja monipuolisen porukan reissuun, jossa saatiin onnistumisia ja riemun hetkiä varmasti jokaiselle. Tämä otos kattaa pääsääntöisesti B-poikien (MU15 sarja, 2004) tapahtumat kyseiseltä viikonlopulta. Hypätään bussiin ja nakataan reissu Espooseen ja sen yli.
Joukkue koostui jo hyvin yhteen hitsautuneesta porukasta Viljami Valkama, Daniel Lepistö, Miro Koskela, Lephong Dang, Nestori Tuikka, Johannes Rainto, Aleksi Rahko, sekä Rovaniemen vahvistuksista Teemu Hiltunen ja Veeti Määttä. Jotta joukkue saisi hyvät ohjeet ja huollot penkiltä, niin mukaan lähti tuttu kaksikko Juha Valkama valmentajan ja Aapo Lepistö joukkueenjohtajan rooleissa. Joukkue sai pienet jobin postit ennen reissua, kun Valtteri Haapalainen ja Matias Märsynaho joutuivat jättäytymään kisabussista pois. Tämä toi myös lisää vastuuta muulle joukkueelle.
Reissuun lähdettiin jo varhain perjantai aamuna Oulun linja-autoasemalta. Kohti Espoota noustiin kahteen eri linja-autoon joukkueiden peliajan alkamisen perusteella. MU15 pojilla ensimmäinen peli koitti saman päivän iltana kello kahdeksan, joten myöhäisempi linja-auto oli varattu pojille. Ensimmäinen siivu vetäistiin Hirvaskankaan ABC:lle, jossa odotti noutopöytä nälkäisiä matkustajia. Tästä jatkettiin sitten hyvin suoraviivaisesti kohti Espoota, jonne saavuttiin hyvissä ajoin jo puoli kuuden aikaan. Majoittuminen koululle, jossa kaikki Oulun joukkueet sattumoisin majoittuivat ja valmistautuminen kohti illan ensimmäistä ottelua. Vastaan Otahallilla astelisi Lahti basketball, josta oltiin saatu pientä maistiaista kevään easter turnauksessa.
Otahallilla pojat alkoivat laittamaan jalkoja liikenteeseen hyvissä ajoin ja focus itse peliin piti saada hoidettua tasapainoon. Ottelun alku oli selkeästi pojilla ylilatautunut ja oma peli-identiteetti ei ollut kasassa. Tilanteessa 15-6 joutui valmentaja Valkama ottamaan aikalisän ja rauhoittamaan pojat tekemään sitä, mitä oltiin harjoiteltu viimeiset vuodet. Aikalisä ei tuottanut toivottua tulosta ja Lahti ehti paeta 24-6 johtoon. Ensimmäinen jakso päättyi Lahdelle 31-13 ja pelkästään poikien ilmeistä ja valmentajan elekielestä päätellen peli ei ollut sitä mitä haluttiin pelata. Hätiköityjä syöttöjä joihin vastustaja pääsi iskemään, huonoja viimeistelyjä, jotka eivät tuoneet tulosta ja levypalloissa surkeaa sulkemista. Pallo joko poltti tai sitä ei haluttu. Tästä toiseen puoliaikaan, joka jatkui Lahden komennossa. Peli hiukan rauhoittui Oulun poikien osalta ja saatiin ajatuksesta aavistuksen verran kiinni, mutta peli oli Valkaman ottaessa aikalisän päässyt jo tilanteeseen 51-23 ja ajatuksena oli saada hyvä loppu ottelulle. Tämän aikalisän jälkeen Oulu ei tehnyt kuin yhden kakkosen ja ottelu päättyi lukemiin 62-25 Lahdelle huonon peliesityksen ollessa se päällimmäinen ajatus. Tällä pelillä saatiin kuitenkin karistettua kunnolla matkapölyt ja mahdolliset ottelujännitykset pois harteilta. Kohti majoituskoulua ja seuraavaan päivään latautumista.
Lauantai aamu valkeni Opinmäen koulukampuksella suhteellisen lämpöisessä säässä ja toiveikkaat ilmeet kasvoilla. Tästä tehdään hyvä päivä ja otetaan uutta kokemusta ja oppia itseemme. Suuntana jo aikaisessa vaiheessa pelihalli ja Pälkäneen luja-lukko (RaLu). Pälkäneellä oli selkeä pituusylivoima, mutta Oulun pojat eivät sen antaneet häiritä. Oulu kävi 6-2 johdossa alussa, mutta sitten iski pieni lukko päälle. Liekkö Pälkäneen luja-lukko vai mikä, tilanteita kuitenkin saatiin luotua paljon ilman onnistumisia. Tämä on tietenkin ihan positiivinen asia lopulta, jos hallitaan peliä eikä ottelu ole vielä pahasti repsahtanut tuloksen muodossa. Pälkäne oli kuitenkin ottanut kuskinpaikan itse korien muodossa ja tilanne 8-13 antoi siitä pientä osviittaa. Tauolle Oulu sai kuitenkin rutistettua ottelua lähemmäksi ja tilanne oli 17-19 puoliajalle mennessä. Tästä eteenpäin käytiin tiukkaa taistoa ja ottelu aaltoili aina kahdella pisteellä puolelta toiselle aina sinne tilanteeseen 31-30 saakka. Tämän jälkeen Pälkäneellä loppu bensa ja ottelu alkoi taittua Oululaisille. Ottelun lopputulos 48-31 kertoo sen, että poikien ensimmäinen kilpasarjan voitto oli tosiasia. Ottelusta iso plussa ja nostatus menee ehdottomasti Viljami Valkamalle joka tehtaili hienot 32 pistettä. Tästä lähdettiin hymyissä suin kohti päivän toista ottelua. Siellä vastaan asettautui BC Nokia.
Pojat matkasivat metrolla syömään pelipaikalta ja samalla tutustumaan uuteen länsimetroon. Susijengin pelipaikalla syötyään matkattiin takaisin pelihallille. Aikataulut ovat reissuilla aina sellaisia, että harvoin on varaa kauheaan löysäilyihin siirtymien väleillä. Tässäkin tapauksessa aikaa oli siirtyä pelipaikalta syömään, syödä ja takaisin pelipaikalle sellaiset n.3h. Ja kun pitää muistaa, että uudet pienet herättelyt kropalle ja mielelle pitää tehdä ennen seuraavaa peliä.
BC Nokia oli viime vuoden kutsusarjassa, joten äärimmäisen kova joukkue asteli vastaan. Pituuden puolesta oltiin selkeästi tasavertaisempia kuin edellisessä pelissä. Näitä otteluita ei pelkällä pituudella toki voiteta. Ottelu alkoi melko kovalla avokkaalla suoraan päin poikien naamaa. Painoiko edellisen ottelun voitto vai metro areenan ruoka poikien mieltä ja mahaa, mutta tilanne 11-0 ei antanut aihetta hymyyn. Aikalisän jälkeen tuoma Aleksi Rahkon 2 pistettä ei vielä lämmittänyt kun tilanne repesi lisää lukemiin 18-5. Tauolle mentiin Nokian vankassa johdossa 35-11, joten ero oli isompi kuin ensimmäisessä pelissä Lahtea vastaan. Toiselle puoliajalle asteli muuttunut Oulu vastaan. Ajatus oli saatu mukaan peliin ja oma rotaatio kentällä alkoi puremaan myös vastustajaan. Helppoja koreja ei enää annettu ja pallo pidettiin elossa. Tilanteessa 46-22 joutui Nokia ottamaan aikalisän. Loppulukema 56-31 kertoo toisen jakson hyvän peli-ilmeen tuoman tuloksen. Toinen jakso meni Nokialle ainoastaan 21-20 ja nyt puhutaan kuitenkin kovan kaliperin joukkueesta. Pojat jättivät kentälle häviöstä huolimatta hyvän ilmeen ja suunnan, jota kohti oli hyvä päivä päättää.
Jälleen metrolla syömään ja ostoksille ballzy myymälään, jos sieltä tarttuisi jälleen jotakin uutta ja tarvittavaa poikien koripallokokoelmaan. Iltapäivä alkoi pikkuhiljaa taittumaan iltaan, oli hyvä suunnata kohti majoituskoulua ja ruokakauppaa. Ruokakaupasta vielä vähän eväitä illalle ja seuraavalle päivälle. Iltapala syötiin toki vielä koululla ennen yöunia.
Sunnuntaiaamun herätys oli aikaisin reisussa. Ensimmäinen peli Äänekosken Huimaa vastaan alkoi jo yhdeksältä. Sitä ennen piti ehtiä syödä hyvä aamupala ja matkustaa pelihallille lämmittelemään ja valmistautumaan muutenkin itse peliin. Huima tulisi olemaan se kaikista kovin joukkue alkusarjasta. Pojat olivat toki pelanneet Huimaa vastaan aikaisimmakin kausilla erilaisilla kokoonpanoilla. Näin kovaa Huimaa vastaan pojat eivät ehkä olleet vielä kuitenkaan joutuneet pelaamaan.
Ottelun alku lupaili jopa hyvää, sillä tilanteessa 5-6 peli tuntui olevan vielä ihan hyvin hanskassa. Sitten tapahtui jotakin, jonka kasaan saamiseen menikin reilusti yli puolet ottelusta. Huima karkasi pikavauhtia ensin 5-13 tilanteeseen jolloin valmentaja Valkama otti aikalisän. Tämä ei auttanut mitään ja sama pelokas ynni hääri kentällä saaden aikaiseksi vain pelillisiä- ja taktisiavirheitä. Koko toisen jakson loppu oli vain yhden joukkueen koripalloa ja joukkueen nimeä ei varmasti edes tarvitse mainita. Tilanne tauolle mentäessä 5-29. Näin huonoa peliä ei pojat olleet pelanneet varmasti yli puoleen vuoteen. Pelättiin mennä jokaiseen tilanteeseen. Ei uskallettu haastaa hyökkäyspäässä, eikä puolustuksessa ollut mitään jälkellä siitä mihin pojat parhaimmillaan pystyivät. Kertoo paljon myös Huiman virheiden määrä, joka oli puhdas 0 ensimmäisellä jaksolla. Oli aivan sama ketä poikia kentällä oli, niin meno jatkui ilman minkäänlaista muutosta parempaan. Kenestäkään ei ollut joukkueen herättäjäksi. Epäusko alkoi hiipiä puseroon. Toinen jakso alkoi Juuso Salmen korilla, mutta sitten alkoi tapahtua sitä todellista heräämistä. Aleksi Rahko paukutti putkeen 6 pistettä joista kaksi vapaaheittoviivalta. Tilanne 11-36 oli jo selkeästi paremman kuuloinenkin. Toki tämä herääminen oli vain pieni sykäys ja Huima otti komennon itselleen ja paineli lukemiin 11-51. Vaikka lukemat olivat jo selvät, niin halusivat pojat parempaa. Uusi herätys tuli pojille ja peli-ilmeestä tuli täysin erilainen kuin se oli ollut oikeastaan missään vaiheessa pelin aikana. Nyt uskallettiin haastaa vastustaja niin hyökkäys kuin puolustuspäässäkin. Tehtiin vastustajalle korinteko erittäin vaikeaksi. Lopputulos 21-64 kertoo kuitenkin sen, että Huimaan olisi ollut matkaa hyvästä esityksestä huolimatta. Nyt suuhun jäi hyvän lopun myötä erittäin positiivinen kuva. Ottelussa Ynniltä pisteille pääsi ainoastaan neljä poikaa. Ottelun jälkeisessä palaverissa saatiin lisää positiivisuutta ja kasvun merkkejä kun pojat myönsivät yhdessä saman ongelman. Tämän ongelman myöntämisen jälkeen, asialle voitiin alkaa tekemään jotakin sekä poikien puolesta, että myös valmentajan näkökulmasta katsottuna. Ongelman ydin jääköön lukijalle salaisuudeksi, mutta olemme varmoja sen kadonneen ja pysyvän poissa pelikentältä.
Ottelun jälkeen Ynnin sijoituspeli tulisi olemaan 7/8, joten tietyllä tapaa pojilla oli jo se saavutus plakkarissa, jota lähdettiin hakemaankin. Tästä pojat lähtivät pakkaamaan majoituskoululla olevan luokan ja tavarat bussiin, joka suuntaisi iltapäivällä kohti Oulua. Sitä ennen kuitenkin vielä lounas ja sijoituspeli paikallista vastustajaa Honkaa vastaan. Hongan peräsimessä oli myös kivikova valmentaja Niko Nyholm. Tiukka peli siis luvassa.
Pelipaikalle saatiin yksityiskuljetus majoituskoululta ja päästiin valmistautumaan lämmittelyn kautta itse peliin. Ottelu alkoi oikeastaan totutun tapaisesti ja parin minuutin pelin jälkeen tilanne oli 10-0 Hongalle. Tästä on tullut jo sellainen yhteinen ”vitsi”, että Oulun pojat antaa aina vähintään 10 pinnaa vastustajalle alkuun ennen kuin alkavat pelata. Reilu peli siis. 10-0 tilanne ei kuitenkaan kertonut koko totuutta pelistä, vaan pelillinen ilme oli kuitenkin Oululaisilla. Korinteko vain takkusi pahemman kerran ja pienillä helpoilla merkkausvirheillä pääsi Honka rokottamaan korit. Tästä alun tappiotilanteesta lannistumatta, Oululaiset painoivat puoliajalle maltilliset 16-8 lukemat. Toisella puoliajalla pojat hilasivat joukkuetta piste pisteeltä eteenpäin ja kohti Hongan lukemia. Tilanne 16-12 josta lukemat vaihtuivat 23-15 ja jälleen haettiin vauhtia pikkuisen kauempaa. Tilanteen ollessa 25-18 sai Ynni viimeisen vaihteen silmään ja alkoi raivokas ja peloton kamppailu voitosta. 25-20, 25-22, 25-24 ja lopulta ottelun ensimmäinen johtotilanne Ynnille lukemin 25-26. Honka pääsi vielä johtoon 27-26, mutta kaasu pohjassa pojat painoivat 30-31 voittoon. Pisteen voitto oli todella täpärä, koska Hongan Koivisto heitti kolmosen pussiin kun peliaikaa oli jäljellä 8 sekuntia. Valmentaja Valkaman taktisen osaamisen ja poikien kuuliaisen pelitavan vuoksi johto säilyi pillin vihellykseen saakka. Turnaus oli loistava päättää voitokkaaseen ja hyvään peliin itse isäntiä vastaan.
Tsempparipalkinnot turnauksessa menivät ynniläisistä Viljami Valkamalle, LePhong Dangille, Teemu Hiltuselle, Daniel Lepistölle ja Aleksi Rahkolle. Pojille onnittelut susijengikirjan myötä. Ynnin paras pistelinko turnauksessa oli kapteeli Viljami 71pisteellä. Jokainen yhdeksästä pojasta pääsi kuitenkin pisteiden makuun. Myös pieni tietoklippi pisteisiin liittyen, MU15 pojat eivät johtaneet turnauksessa kertaakaan puoliajalle mentäessä. Turnauksesta opittiin jälleen paljon uutta ja kotiinviemiseksi tuli paljon ajateltavia asioita, jotka jälleen seuraavassa tiukassa paikassa toivottavasti astuvat esiin. Voitot Pälkäneestä ja Hongasta, hyvä peli Nokiaa vastaan, yksi heikompi Lahti peli ja yksi todella monivaiheisen rikas peli Huimaa vastaan takana ja seuraavaksi kohti Oulua. MU15 pojat pääsivät ensimmäiseen bussiin, joka tuli heitä pelikoululta hakemaan. Tämä tiesi myös sitä, että oltaisi Oulussa kohtuulliseen aikaan, arviolta 00:00. Turnaus takana ja ynnin MU15 pojat haluavat vielä kiittää erityiskuljetuksia kisapaikalla, joidenka ansiosta päästiin pelipaikalle ilman isoja odotteluita. Myös länsimetro hoiti osuutensa kisabussien ohella työnsä sujuvasti. Mahdollisesti ensi vuonna jälleen nähdään tallink turnauksen muodossa.
Ystävällisin terveisin
Aapo Lepistö
MU15 joukkueenjohtaja